KOTOISAT SÄVYT – Tunnetko rytmin sisko (Kioski)
Sue Syyskuu 2008
9/10
Tehosekoittimelle on haettu säällistä seuraajaa heti sen hajoamisen jälkeen. Nyt sellainen näyttää löytyneen Pohjois-Suomesta. Tornio-Oulu-akselilta tulee Kotoisat Sävyt, joka on vaatetusta ja kuontaloita myöten yhtä kiinni menneessä kuten pääkaupunkilainen esi-isänsä myöhempinä vuosinaan. Kotoisissa Sävyissä on tuttua, verratonta rentoutta.
Bändi on kehittynyt huimalla vauhdilla. Kahden vuoden takaisella esikois-EP:llä toteutus ei vielä ollut yhtä kirkas kuin visio. Debyyttipitkäsoitto on iso harppaus kaikin puolin. Kotoisien Sävyjen rakkaus on sielukasta ja sopivan rujoa, muttei aivotonta edes levyn yksinkertaisimmissa paloissa. Hiljaa kasvava, huuliharpulla koristeltu “Heikkouteni myönnän”, elämäniloinen rock-pala “Mun fillari” tai rujo “Mutsi hei” ovat kaikki tyylipuhtaita esityksiä. Erinomaisen positiivista on myös sanoitusten toimivuus.
Yhtye kysyy, mitä oli rock ‘n’ roll. Se ei malta odottaa vastausta vaan syöksyy suinpäin tutkimaan asiaa itse, suoraan vanhojen blues-, soul-, ja rockvinyylien pölyiseen maailmaan. Ja jotenkin se on onnistunut löytämään itsensä aivan ytimeen. Pastissiahan tämä on, mutta silti! Tunnetko rytmin sisko on raikkaudessaan yksi vuoden riemastuttavimpia rock-levyjä.
Tuomas Tiainen
Vertigo
3/5
Ydinkysymys: Pelaavatko neljänkymmenen vuoden takaiset rytmit yhä?
”Niin kamppeeni keräsin / ja lähdin sinne mistä tulinkin / vanhaan savuiseen kapakkaan / ilot ja surut jakamaan.”
Torniolaisbändi Kotoisat Sävyt aloittaa debyyttilevynsä hyvin perinnetietoisella bluesilla, jollaisen voisi löytää joltakin Love Recordsin 60-luvun lopulla julkaisemalta levyltä. Muutenkin levy on vanhakantaisuudessaan yhtäältä hykerryttävä, toisaalta hieman väljähtänyt. Soitto kuulostaa tismalleen vuosilta 1968–73. Rockaavaa bluesia tai bluesrockia, painotus vaihtelee hieman kappaleesta toiseen.
Hauskinta bändissä on se, että musiikin lisäksi myös sanoitukset istuisivat mainiosti Julmahuvin Z-salamapartion Matsin ja Rauskin seikkailuja tahdittamaan. Lyriikat ovat juuri sitä hilpeän kankeaa rokkisuomea, joka muutama vuosikymmen sitten ei ollut vielä päässyt muodostumaan liian korkeaksi taidemuodoksi. Harva bändi pystyy nykyään tekemään laulua polkupyörästä kuulostamatta tarkoituksellisen nynnyilevältä tai itseironiselta. Kotoisien sävyjen Mun fillari on kuitenkin kappale suoraan ajalta, jolloin oluen mukana täytyi lain vuoksi ostaa voileipä, eikä tuoppeja saanut siirtää ravintolan pöydästä toiseen kuin tarjoilija. Vakosamettitakin kainalosta löyhähtää rehellisesti hiki.
Häpeilemätön retroilu on toki myös hieman puuduttavaa. Tunnetko rytmin sisko? vaikuttaa kyllä vilpittömältä, mutta silti sen toivoisi olevan jollakin tavalla ajassa kiinni. 70-luvun alun rokkaaminen kaipaisi kylkeensä edes jonkinlaisen kierteen nykypäivästä, jotta se ei lepäisi liikaa sinänsä virheettömän ulkokuorensa varassa.
Kovin ankarasti Kotoisia sävyjä en silti tohdi menneisyyteen tuijottamisesta läksyttää, sillä levyn leppoisa mutta menevä vire ja hyvät kappaleet täyttävät varmasti mainiosti jo vuosia tyhjänä ammottaneen paikan monen Tehosekoitin-fanin maailmassa.
Tuomas Kärkkäinen
Soundi 9/08
4/5
2000-lukulaisten nuorten rock-kvintetti kuulostaa huomattavan 1970-lukulaiselta. Kuvien perusteella orkesterin jäsenet olivat kolmekymmentä vuotta sitten korkeintaan suunnitteluasteella. Tämä perusasetelma kiteytyy kappaleessa Mitä oli rock’n'roll?, jossa vastausta haetaan isän ja kirjastolaitoksen tarjoamilta vinyyleiltä.
Hyvin tuntuu vastaus löytyneen. The Rolling Stones, The Who, Hellacopters ja Tehosekoitin ovat aiempia pisteitä sillä svengaavan rockin aikajanalla, jolle Kotoisat Sävyt itsensä asettaa. Suomenkielinen rock-kliseily taisi taittua näin luontevasti viimeksi juuri 1970-luvulla Muskan tai Dave Lindholmin laulamana. Vanhakantainen tuotanto ja reteän eloisa soittotatsi pitävät mielikuvat tiukasti menneessa. The Rolling Stonesin back-katalogin kanssa on vaikea kilpailla, mutta Kotoisien Sävyjen oman katalogin aloitukseksi suoritus on komea. Omaa ilmettä on eniten nopeissa rytyytyksissä.Mikäli näillä palikoilla jaksetaan kasata pitkä ura, niin ehkä vuonna 2045 joku nuori löytää helpotusta rock-ihmetykseen Kotoisten Sävyjen levytetystä tuotannosta.
Ville Pirinen
